Tänään on taas päivä, jolloin minulla ei ole mitään ideaa mistä kirjoittaisin. Yön alle viiden tunnin yöunien jälkeen, en ihmettele kyseistä ilmiötä. Tuntuu kuin pääni olisi aivan tyhjä, jonka myös todistaa se, että meinasin laittaa jugurttia maidon siasta kahviini. Onneksi isäni silti päätti kuitenkin hieman piristää mieltäni, kertomalla jugurtin olevan maustamatonta, joten kyllä sitä sinne kahviin voi laittaa. Kommentti sai minut hymyilemään, kun en tuntenut itseäni enää yhtään niin tyhmäksi, koska en edes minä halua tietää, millainen makuelämys kyseinen sekoitus olisi ollut, isäni kuitenkn on sitä ilmeisestikkin jo kokeillut.
Ilokseni sain myös huomata, että oikeasti jokin asia korjaantuu tavalla, jota yleensä käytän ensimäiseksi, eli tavaran hakkaaminen tai heittäminen, mikäli tavarassa on jokin vika. Näppäimistöni ei siis toimi kunnolla ja parin lyönnin jälkeen se toimii taas hetken moitteetomasti.

Kuitenkin asiasta toiseen, aloin eilen kuuntelemaan kappalletta "Zen caf'e - Todella kaunis" .
Kuuntelin sanat ja mietin mitä kaikkea olisin menettänyt jos ajattelisin, että kaikkessa mitä teen, pitäisi olla järkeä. Olen oikeastaan todella onnellinen siitä, että monet kerrat olen ajatellut "Tämänkin olisi voinut jättää tekemättä.". Mikä kasvattaa elämään niin hyvin, kuin kyseinen ajatus. Uskallan väittää, että hyödyn elämässäni enemmän siitä tiedosta mikä oli väärin tehty, kuin siitä, että istun koulunpenkillä ja kuuntelen kuinka päähäni taotaan tietoa siitä, että hauki on kala. En tietenkään väitä, että koulu on turhaa, koulusta saamme sen yleissivistyksen jota jokainen tarvitsee elämässään. En kuitenkaan aijo elää elämääni kotona koulukirjoja lukiessa. Koska siellä ei kuitenkaan opeteta, että jos kaveri juoksee päin seinää, ei kannata kokeilla perässä, sen oppii elämällä.

Nyt kun mietin, tapa jolla olen elänyt, on kasvattanut minusta ihmisen joka nyt olen, en ole yleissivistyksen mestari, oikeastaan en tiedä paljoakaan siitä, mitä koulukirjoissa opetetaan, koska se minkä opettelen väkisin, jotta saisin kokeesta hyvän numeron, unohtuu helposti. Mutta kun talvella laitat kielesi kylmään katutolppaan jonka jälkeen kielesi revitään siitä irti, väitän, ettet ihan heti sitä unohda.
Minusta on myös tyhmää, että joissakin kirjoissa opetetaan tuntemaan. Terveystiedon kirjaa joskus lukiessani, siellä kerrottiin esimerkiksi miltä suru tuntuu, mitä tuntemuksia koet. Olen melko varma, että aika moni ihminen on kokenut surun ja tietää miltä se tuntuu, ennenkuin ylä-asteen terveystiesdon kirja siitä sinulle kertoo. Asia jota tekstissä yritän kertoa on; Tapa jolla elän elämääni, on minun tapani ja pidän siitä.