Juuri loppuneen hiihtoloman aikana mielen olisi pitänyt levätä ja nyt pitäisi olla uutta puhtia tsempata kouluun. Niin minä ainakin ajattelin, kun perjantaina juuri ennen hiihtolomaa opettaja sanoi, että olisimme vapaita lähtemään kotiin. Kuitenkin se sisukas ja hyvä mieli päätti ilmeisesti ottaa vielä omaa lomaa.
Monet hokevat, kuinka kevät menee nopeasti ja pian onkin jo kesä. Tällä ajatuksella itseänikin lohdutan, silloin kun tuntuu ettei missään ole enää mitään järkeä. Kuitenkin sitten taas on aika herätä todellisuuteen. Vielä on talvi, kevät on vasta alkamassa ja kesä tulee kevään jälkeen, vielä on siis yksi vuodenaika välissä. Kuitenkin ajattelen, kesällä kaikki on paremmin. Mutta onko kuitenkaan? Asiat, jotka pyörivät nyt mielessäni, mikseivät ne pyörisi sitten kesälläkin.
Onko kenestäkään ikinä tuntunut, että esität jotain muuta mitä olet. Etkä välttämättä edes esitä, vaan elämäsi on ajautunut raiteille, joka ei ole sitä sinua itseäsi. Sen jälkeen sinusta tuntuu, kuin jokin sisälläsi huutaisi, haluaisi taas esille, eikä olla enää piilossa. Kaikki entiset muistot muistuttavat siitä, mitä olit ennen, millainen olit ennen. Nyt kun katsot peiliin, näet vain tytön, joka kaipaa sitä mitä oli ennen.
Ajattelet, ehkä nyt on aika sanoa hyvästi entiselle itsellesi ja elää nykyhetkessä, olla sitä mitä olet nyt. Tiedät sen olevan viisainta kaikkien kannalta, tiedät, että sinun tulee tehdä se. Pelkkä ajatus siitä, saa sinut surulliseksi. Sinusta on tullut se, mitä vähiten halusit.
